tiistaina, huhtikuuta 03, 2007
Khiamraportti jätti vastaamatta keskeisiin kysymyksiin – asia edelleen selvittämättä lähes vuosi tapahtumen jälkeen
Valtioneuvoston kanslian asettama Khiam-asiantuntijatyöryhmä julkisti 10. marraskuuta viime vuonna arvion Khiamin YK-aseman tuhoutumisesta nojautuen YK:n ja Israelin antamiin raportteihin. Annetun arvion jälkeen tapaus jäi yhtä epäselväksi kuin se oli 25. heinäkuuta tapahtuneen aseman tuhoutumisen ja Israelin suurlähettilään antaman, tekniseen virheeseen viittaavan alustavan vastauksen jälkeen. Israelin selitys ei ollut kovin uskottava tarkasteltaessa aseman vuosikymmenien historiaa, tuhoon johtanutta tapahtumaketjua ja YK:n aktiivista kommunikointia Israelin armeijan (IDF) ja hallituksen suuntaan. Selitykset olivat Israelin kansallisen turvallisuuden, maineen sekä diplomaattisen toimintakyvyn säilyttämiseksi tehtyjä toimia. Puhuttiin vain inhimillisestä erehdyksestä ja teknisestä virheestä. Alkuvaiheessa viitattiin jopa ilmavoimien karttapulaankin!
Perusteettomia olivat vetoomukset asian luottamuksellisuuteen, sotilassalaisuuksiin ja vainajiin liittyvään arkaluontoiseen aineistoon. Mitkä mahtavat olla YK:n tarkkailijaoperaation toiminnassa niitä salaisia sotilaallisia kysymyksiä, joita ei voida kertoa. Kaikissa ohjeissa, manuaaleissa ja koulutuksessa on aina korostettu tarkkailijaoperaatioiden avoimuutta. Se on osapuolten hyväksymien mandaatin ja toimeenpanoasiakirjojen peruskysymyksiä. Tässä tapauksesta syntyi vaikutelma luottamuksellisuuteen vetoavasta peittelystä.
Arvio yritti vesittää myös mahdolliset oikeudelliset toimet IDF:a vastaan vetoamalla esimerkiksi ICTY:n päätökseen, joka jätti aikanaan syyttämättä Naton pommitukset Balkanilla, joissa muun muassa matkustajajunan pommitus Kosovossa ja Kiinan suurlähetyksen pommitus Belgradissa vaativat arviolta 500 siviiliuhria. Samoin kävi Israelin syyttäjälaitoksessa, jolla perusteella asiantuntijatyöryhmä nojasi ne bis in idem - periaatteeseen (ei kahdesti samassa asiassa), mikä ei sinällään ole outoa minkään maan hallituksen toimissa niin kauan, kun ei ole perustettu puolueetonta tai voittajien tribunaalia. Kysymys on silti Israelin hallituksen johdossa olevan IDF:n rikoksesta kansainvälistä oikeutta vastaan ja se ei voi väistää vastuutaan. Vastuun väistäminen ei ole ollut Israelille outoa eihän se ole tiettävästi vielä kertaakaan korvannut esimerkiksi UNIFIL:lle vuosikymmenien aikana aiheuttamiaan vahinkoja.
Arvio hämärsi vastuukysymyksiä antamalla kuvan kollegiaalisesta johdosta ja vastuusta. Aseettoman UNTSO:n yksiselitteinen mandaatti on ”...valvoa aseleposopimuksia sekä estää yksittäisten tapausten eskaloituminen kriiseiksi...”. Mandaatin tie oli kuljettu loppuun jo massiivisten pommitusten alettua. Toimeenpano-ohjeet ja sopimukset sekä UNIFIL:n kanssa yhteistoiminnassa laaditut operatiiviset käskyt ja ohjeet sisältävät ohjeet asemien evakuoinnista sodan ja aseman turvallisuutta uhkaavien kriisien varalta. Ohjeet korostavat sotilaallisesti ennakoivan päätöksenteon tärkeyttä. Joku pitkässä komentoketjussa, joka ulottuu kentältä aina YK:n päämajaan saakka oli ottanut oikeudekseen tulkita UNTSO:n mandaattia. YK:n päämajan rauhanturvatoimialasta vastaavan alipääsihteerin osuutta kentän operatiivisessa johtamisessa kaukana pintatilanteesta ei selvitetty vaikka tilanteenmukaisia käskyjä oli siltäkin taholta tiettävästi annettu.
Annetun arvion lukijalle syntyi vaikutelma ammattitaidottomuudessa aiheutetusta laiminlyönnistä ja tuottamuksesta, jossa UNTSO:n mandaatti, toimeenpanokäskyt- ja ohjeet sekä kaikki YK:n tarkkailijakoulutuksesta tunnetut, jo vuosikausia voimassa olleet periaatteet oli unohdettu. On kovin outoa jos kansainvälinen yhteisö sekä UNTSO:n osallistujamaiden hallitukset ovat tyytyneet annettuihin selityksiin. Australian hallitus teki heti tapahtuman jälkeen omat johtopäätöksensä ja veti tarkkailijansa pois välittömästi Khiamin pommituksen jälkeen.
IDF:n kerrottiin varoittaneen useita kertoja YK:n asemien suojassa toimivien Hizbollahin taistelijoiden aiheuttamasta riskistä aseman turvallisuudelle. Se oli varmasti protestoinut myös aseman raportoinnin vaarantaneen Israelin maavoimien operaatiota. Toisaalta Israelin pääministerin kerrotaan todenneen heillä olleen muitakin murheita kuin YK-aseman tuhoutumisen selvittäminen tilanteessa, missä maavoimien tunkeutuminen Libanonin alueelle ja Hizbollahin ryhmitykseen oli sitonut operaatiosta vastuullisten komentajien huomion. Kerrottiinhan jo Israelin suurlähettilään alustavassa raportissa 19 israelilaissotilaan kaatuneen kyseisessä operaation vaiheessa. Ei kai tällaisessa tilanteessa yksikään vastuullinen komentaja voi sallia kenenkään huutavan eetteriin joukkojensa liikkeitä hyökkäyksen kriittisessä vaiheessa. UNIFIL:n komentajan johtamista jälkijunassa ei ole myöskään kyseenalaistettu missään vaiheessa
YK:n omaa toimintaa ohjaavat käskyt, ohjeet, yhteysupseereiden viestintä ja avoin, koko UNTSO:n alueella kuultava aseman radioliikenne samoin kuin tarkkailijoiden viestit ja puhelut valaisivat aseman tuhoon johtanutta kehitystä. Jostain syystä niistä ei vain puhuttu mitään. Myöskään ei kerrottu, milloin Israel antoi varoituksen siviileille ja mahdollisesti myös YK:lle poistua alueelta. Valtaosa Khiamin asukkaista oli Israelin mukaan jo poistunut kylästä ennen 25.7.. Mediakin kertoi tällaisia varoituksia ja kehotuksia annetun.
Vaikka suurta yleisöä yritettiin tapahtuman jälkeen valistaa matalasta tappionsietokyvystämme, niin Khiamin aseettoman tarkkailuaseman jättäminen kuukaudeksi räikeästi kansainvälisiä lakeja rikkovien osapuolten taistelujen polttopisteeseen oli hämmästyttävää ja varsin ammattitaidotonta sotilastarkkailun ymmärrystä. Maalialueella toimivalle tarkkailijalle annettu tehtävä laskea kranaatteja ja raketteja oli harkitsematon puhumattakaan hyökkäävän joukon liikkeiden raportoinnista. Mandaatin linjauksen ja kaiken järjen perusteella heidät olisi pitänyt evakuoida useita päiviä, ellei viikkoja aikaisemmin. Sitä paitsi olihan yksi asema evakuoitu jo 24.7. tarkkailijan haavoittumisen takia. Ennen Israelin maaoperaation etenemistä Khiamin tasalle olisi varmasti ollut mahdollisuus evakuoida asettomat tarkkailijat. Olisihan alueelle jäänyt senkin jälkeen UNIFIL:n asellinen rauhanturvajoukko. Arviossa kerrotaan, että mikään yksittäinen asema ei ollut muita uhatumpi. Kuitenkin asiantuntija piireissä on yleisesti tunnettua, että Khiamin asema sijaitsi IDF:lle tärkeällä hyökkäysuralla, jolla sitten käytiinkin kiivaita taisteluja. IDF oli myös jatkuvasti varoittanut Hizbollahin operoinnista YK-aseman tuntumasta.
Herää kysymys YK:n ja sen rauhanturva- ja kenttäjohdon oikeuksista. Voidaanko hallitusten hyväksymiä mandaattia ja toimeenpano-ohjeistuksia soveltaa satulapäätöksin? Libanonin tarkkailijaryhmän rauhanturvatoiminnan hyvin tunteva johtaja (COGL) on raportin mukaan esittänyt aseman evakuointia ainakin tuhoutumispäivänä. On varmaa, että asiasta on keskusteltu aiemminkin. Kenen vaatimuksesta asema oli jatkanut toimintaansa? Onko kriisin syvetessä mahdollisesti oltu yhteydessä myös Suomen hallitukseen, joka oli myös varsin vaitonainen, salaileva ja jopa passiivinen asian tutkinnassa.
Arvio jättää käsittelemättä täysin YK:n, UNTSO:n ja UNIFIL:n johdon vastuun ja tuottamuksen aseman toiminnan jatkamisesta yli mandaatin rajojen. On valitettavaa, että asiantuntijayöryhmä vetosi siihen, että YK ei vastannut sen asettamiin kysymyksiin, josta syystä sen laatima arvio jäi hyvin vajavaiseksi. Syntyy käsitys, että rauhanturvaamista ja kriisinhallintaa eivät sido mitkään palvelusvelvollisuuden säännökset eikä mandaattien raamit. Asian peittely ei edistä YK:n, kriisinhallintaoperaatioiden kansainvälisen johdon eikä rauhanturvaamisen uskottavuutta. Kohta vuosi tapahtuman jälkeen ei valtioneuvoston kanslia ole saanut vastauksia asettamiinsa kysymyksiin ja se on haudannut asian. Ainakaan julkisuudessa siitä ei ole kerrottu mitään. On täysin perusteltua vaatia asian kunnollista tutkimista ja selvittämistä.
Asia ei ole loppuun käsitelty niin kauan kuin YK ja Suomen hallitus eivät anna selkeää selvitystä Khiamin neljän rauhanturvaajaan kuolemaan johtaneista. Tapaus on vakava ennakkotapaus rauhanturvaoperaatioiden riskien ja suomalsisten uhrien liisääntyessä. tapahtumista.
Perusteettomia olivat vetoomukset asian luottamuksellisuuteen, sotilassalaisuuksiin ja vainajiin liittyvään arkaluontoiseen aineistoon. Mitkä mahtavat olla YK:n tarkkailijaoperaation toiminnassa niitä salaisia sotilaallisia kysymyksiä, joita ei voida kertoa. Kaikissa ohjeissa, manuaaleissa ja koulutuksessa on aina korostettu tarkkailijaoperaatioiden avoimuutta. Se on osapuolten hyväksymien mandaatin ja toimeenpanoasiakirjojen peruskysymyksiä. Tässä tapauksesta syntyi vaikutelma luottamuksellisuuteen vetoavasta peittelystä.
Arvio yritti vesittää myös mahdolliset oikeudelliset toimet IDF:a vastaan vetoamalla esimerkiksi ICTY:n päätökseen, joka jätti aikanaan syyttämättä Naton pommitukset Balkanilla, joissa muun muassa matkustajajunan pommitus Kosovossa ja Kiinan suurlähetyksen pommitus Belgradissa vaativat arviolta 500 siviiliuhria. Samoin kävi Israelin syyttäjälaitoksessa, jolla perusteella asiantuntijatyöryhmä nojasi ne bis in idem - periaatteeseen (ei kahdesti samassa asiassa), mikä ei sinällään ole outoa minkään maan hallituksen toimissa niin kauan, kun ei ole perustettu puolueetonta tai voittajien tribunaalia. Kysymys on silti Israelin hallituksen johdossa olevan IDF:n rikoksesta kansainvälistä oikeutta vastaan ja se ei voi väistää vastuutaan. Vastuun väistäminen ei ole ollut Israelille outoa eihän se ole tiettävästi vielä kertaakaan korvannut esimerkiksi UNIFIL:lle vuosikymmenien aikana aiheuttamiaan vahinkoja.
Arvio hämärsi vastuukysymyksiä antamalla kuvan kollegiaalisesta johdosta ja vastuusta. Aseettoman UNTSO:n yksiselitteinen mandaatti on ”...valvoa aseleposopimuksia sekä estää yksittäisten tapausten eskaloituminen kriiseiksi...”. Mandaatin tie oli kuljettu loppuun jo massiivisten pommitusten alettua. Toimeenpano-ohjeet ja sopimukset sekä UNIFIL:n kanssa yhteistoiminnassa laaditut operatiiviset käskyt ja ohjeet sisältävät ohjeet asemien evakuoinnista sodan ja aseman turvallisuutta uhkaavien kriisien varalta. Ohjeet korostavat sotilaallisesti ennakoivan päätöksenteon tärkeyttä. Joku pitkässä komentoketjussa, joka ulottuu kentältä aina YK:n päämajaan saakka oli ottanut oikeudekseen tulkita UNTSO:n mandaattia. YK:n päämajan rauhanturvatoimialasta vastaavan alipääsihteerin osuutta kentän operatiivisessa johtamisessa kaukana pintatilanteesta ei selvitetty vaikka tilanteenmukaisia käskyjä oli siltäkin taholta tiettävästi annettu.
Annetun arvion lukijalle syntyi vaikutelma ammattitaidottomuudessa aiheutetusta laiminlyönnistä ja tuottamuksesta, jossa UNTSO:n mandaatti, toimeenpanokäskyt- ja ohjeet sekä kaikki YK:n tarkkailijakoulutuksesta tunnetut, jo vuosikausia voimassa olleet periaatteet oli unohdettu. On kovin outoa jos kansainvälinen yhteisö sekä UNTSO:n osallistujamaiden hallitukset ovat tyytyneet annettuihin selityksiin. Australian hallitus teki heti tapahtuman jälkeen omat johtopäätöksensä ja veti tarkkailijansa pois välittömästi Khiamin pommituksen jälkeen.
IDF:n kerrottiin varoittaneen useita kertoja YK:n asemien suojassa toimivien Hizbollahin taistelijoiden aiheuttamasta riskistä aseman turvallisuudelle. Se oli varmasti protestoinut myös aseman raportoinnin vaarantaneen Israelin maavoimien operaatiota. Toisaalta Israelin pääministerin kerrotaan todenneen heillä olleen muitakin murheita kuin YK-aseman tuhoutumisen selvittäminen tilanteessa, missä maavoimien tunkeutuminen Libanonin alueelle ja Hizbollahin ryhmitykseen oli sitonut operaatiosta vastuullisten komentajien huomion. Kerrottiinhan jo Israelin suurlähettilään alustavassa raportissa 19 israelilaissotilaan kaatuneen kyseisessä operaation vaiheessa. Ei kai tällaisessa tilanteessa yksikään vastuullinen komentaja voi sallia kenenkään huutavan eetteriin joukkojensa liikkeitä hyökkäyksen kriittisessä vaiheessa. UNIFIL:n komentajan johtamista jälkijunassa ei ole myöskään kyseenalaistettu missään vaiheessa
YK:n omaa toimintaa ohjaavat käskyt, ohjeet, yhteysupseereiden viestintä ja avoin, koko UNTSO:n alueella kuultava aseman radioliikenne samoin kuin tarkkailijoiden viestit ja puhelut valaisivat aseman tuhoon johtanutta kehitystä. Jostain syystä niistä ei vain puhuttu mitään. Myöskään ei kerrottu, milloin Israel antoi varoituksen siviileille ja mahdollisesti myös YK:lle poistua alueelta. Valtaosa Khiamin asukkaista oli Israelin mukaan jo poistunut kylästä ennen 25.7.. Mediakin kertoi tällaisia varoituksia ja kehotuksia annetun.
Vaikka suurta yleisöä yritettiin tapahtuman jälkeen valistaa matalasta tappionsietokyvystämme, niin Khiamin aseettoman tarkkailuaseman jättäminen kuukaudeksi räikeästi kansainvälisiä lakeja rikkovien osapuolten taistelujen polttopisteeseen oli hämmästyttävää ja varsin ammattitaidotonta sotilastarkkailun ymmärrystä. Maalialueella toimivalle tarkkailijalle annettu tehtävä laskea kranaatteja ja raketteja oli harkitsematon puhumattakaan hyökkäävän joukon liikkeiden raportoinnista. Mandaatin linjauksen ja kaiken järjen perusteella heidät olisi pitänyt evakuoida useita päiviä, ellei viikkoja aikaisemmin. Sitä paitsi olihan yksi asema evakuoitu jo 24.7. tarkkailijan haavoittumisen takia. Ennen Israelin maaoperaation etenemistä Khiamin tasalle olisi varmasti ollut mahdollisuus evakuoida asettomat tarkkailijat. Olisihan alueelle jäänyt senkin jälkeen UNIFIL:n asellinen rauhanturvajoukko. Arviossa kerrotaan, että mikään yksittäinen asema ei ollut muita uhatumpi. Kuitenkin asiantuntija piireissä on yleisesti tunnettua, että Khiamin asema sijaitsi IDF:lle tärkeällä hyökkäysuralla, jolla sitten käytiinkin kiivaita taisteluja. IDF oli myös jatkuvasti varoittanut Hizbollahin operoinnista YK-aseman tuntumasta.
Herää kysymys YK:n ja sen rauhanturva- ja kenttäjohdon oikeuksista. Voidaanko hallitusten hyväksymiä mandaattia ja toimeenpano-ohjeistuksia soveltaa satulapäätöksin? Libanonin tarkkailijaryhmän rauhanturvatoiminnan hyvin tunteva johtaja (COGL) on raportin mukaan esittänyt aseman evakuointia ainakin tuhoutumispäivänä. On varmaa, että asiasta on keskusteltu aiemminkin. Kenen vaatimuksesta asema oli jatkanut toimintaansa? Onko kriisin syvetessä mahdollisesti oltu yhteydessä myös Suomen hallitukseen, joka oli myös varsin vaitonainen, salaileva ja jopa passiivinen asian tutkinnassa.
Arvio jättää käsittelemättä täysin YK:n, UNTSO:n ja UNIFIL:n johdon vastuun ja tuottamuksen aseman toiminnan jatkamisesta yli mandaatin rajojen. On valitettavaa, että asiantuntijayöryhmä vetosi siihen, että YK ei vastannut sen asettamiin kysymyksiin, josta syystä sen laatima arvio jäi hyvin vajavaiseksi. Syntyy käsitys, että rauhanturvaamista ja kriisinhallintaa eivät sido mitkään palvelusvelvollisuuden säännökset eikä mandaattien raamit. Asian peittely ei edistä YK:n, kriisinhallintaoperaatioiden kansainvälisen johdon eikä rauhanturvaamisen uskottavuutta. Kohta vuosi tapahtuman jälkeen ei valtioneuvoston kanslia ole saanut vastauksia asettamiinsa kysymyksiin ja se on haudannut asian. Ainakaan julkisuudessa siitä ei ole kerrottu mitään. On täysin perusteltua vaatia asian kunnollista tutkimista ja selvittämistä.
Asia ei ole loppuun käsitelty niin kauan kuin YK ja Suomen hallitus eivät anna selkeää selvitystä Khiamin neljän rauhanturvaajaan kuolemaan johtaneista. Tapaus on vakava ennakkotapaus rauhanturvaoperaatioiden riskien ja suomalsisten uhrien liisääntyessä. tapahtumista.
Tunnisteet: Khiamraportti sumentanut rauhanturvan vastuita
# posted by Seppo Ruohonen @ 10:20 ip. 
