keskiviikkona, huhtikuuta 09, 2008
Kriisinhallinnan kokonaiskustannuksien retoriikkaa
Mitä ovat kriisinhallinnan todelliset kustannukset? Kysymykseen ei suostuta vastaamaan. Meille uskotellaan, että vain 100 milj. euroa uhrataan ulkomaantehtäviin. Tosin puolustusministeri on puhunut jo ainakin 120 milj. eurosta. Tuo summa kattaa vain joukon keskittämiseen ja toiminnan jokapäiväiseen pyörittämiseen kuuluvat kustannukset. Kaukana kotimaasta itsenäiseen toimintaan rakennetun joukon, alusosaston tai lento-osaston varustus ja logistiikka ovat selkeästi kertaluokkaa kalliimpia kuin kotimaan infrastruktuuriin ja tulikohtiin tukeutuvien joukkojen kustannukset.
Kenraalikunnan taholta kerrottiin jokin aika sitten, että ulkomaan tehtävissä olevan joukon varustus on uusittava 2-3 vuoden välein, kun taas kotimaan valmius ja harjoitustoiminnassa vaihtoväli on jopa 20 vuotta. Näin ollen esimerkiksi EU:n taisteluosasto tai Kosovon suomalainen rauhanturvajoukko kuluttavat ainakin kymmenen vastaavan kokoisen kotimaanjoukon voimavarat. Lisänä päivystysvelvoitteiden valmiuksien ja lisääntyvien ulkoistamisien aiheuttamat ulkomaisten palvelujen tuottajien kustannukset.
Hornet-osaston valmistelut kriisinhallintaan ovat kiihtyneet. Ilmavoimien uudelleen herätetyt toiveet suuresta, globaaliin toimintaan tarkoitetuista kuljetus- ja ilmatankkauskoneista päätyi C-17-koneen 100 lentotunnin ostamiseen 25 vuodeksi 15 maan yhteisprojektissa. Lento-osaston itsenäinen logistiikka, moninkertaiset lentotunnit ja satoihin nouseva koulutettu, sertifioitu ja nimetty henkilöstö aiheuttavat kertaluokkaa suuremmat kustannukset verrattuna kotimaan tai lähialueiden harjoitustoimintaan. Hornettien hankkeilla olevat ilmasta-maahan ohjukset syövät koneiden kotimaan puolustuksen hävittäjätorjuntaa, joka on ilmavoimiemme oman maan kustannustehokkainta suojaa. Muutama vuosi sitten näitä hankkeita ajamaan nimitettiin pääesikunnan valmiuspäälliköksi kesällä ilmavoimien komentajaksi siirtyvä ilmavoimien kenraali. Monien asiantuntijoiden kritisoima helikopterihankinta puolestaan sitoo myös aimo siivun maavoimien vähenevistä voimavaroista.
Viimeisimmät alushankinnat ja hankkeet tähtäävät kaukaisten merien toimintaan nato-väritystä myöten. Peruskorjatut miinalaivat on rakennettu pitkäaikaiseen toimintaan esimerkiksi Välimerelle tai jopa Suezin itäpuolelle. Uudet Italiasta valmistuvat miinasodankäynnin monitoimialukset huippuluokan miinasodankäynnin välineineen rakennetaan suolaisten merien vaatimusten mukaisesti. Samaan alukseen sijoitetaan useita eri järjestelmiä. Niiden ohjaava suunnitteluperuste on ollut toiminta Itämeren ulkopuolella.
Jo parisen vuotta sitten Rannikonpuolustaja-lehdessä tuotiin selkeästi esille tykkiveneiden korvaajaksi suunnitellut hankkeet. Viimeisin rahareikä ovatkin fregatit. Niitä pitäisi saada koska muillakin Euroopan suurilla, Saksalla ja Tanskallakin on ja Ruotsillakin suunnitteilla. Saksalaisen version karkea hinta-arvio olisi ehkä 150 milj. euron luokkaa. Koska kotimaan puolustuksen näkökohtia pitää aina korostaa, niin fregattien kerrotaan soveltuvan meidän saaristotaisteluihin mutta samalla myös valtameritoimintaan!? On ilmeistä, että juuri tämän projektin vauhdittamiseksi pääesikunnan valmiuspäälliköksi, amiraalin vakanssille nimitettiin laivastoupseeri.
Meriliikenteen suojaamisessa kriisiaikana ja terrorismin vastaisessa sodassakin eri suorituskykyjen hajauttaminen pienempiin, nopeampiin ja joustavampiin, erikoistuneisiin yksiköihin olisi varmasti kustannustehokkaampaa, monikäyttöisempää ja taistelunkestävämpää. Meidän terrorismin torjunnan ja meriliikenteemme suojaamisen selkeä painopisteen voisi olettaa olevan Suomenlahden ja pohjoisen Itämeren alueilla. Sieltä löytyvät myös merivalvonnan, mereltä suuntautuvien alueloukkausten ja mahdollisten uusien uhkien torjunnan lisäksi terrorismin vastaisen sodan euro-atlanttisen yhteistyön meille kohtuudella kuuluvat vastuut. Meriliikenteemme suojaamisen painopiste on myös Suomenlahdella ja pohjoisella Itämerellä. Siitä etelään Itämeri on käytännössä EU:n ja Naton sisämeri. Kun Merivoimiemme voimavarat suunnataan kauas rannikoiltamme niin se asettaa paineita maavoimille sitoa yhä enemmän niukkenevia voimavaroja rannikon kohteiden ja satamien puolustukseen. Rannikkotykistöaselajin rannikkojoukoilla ja -tykistöllä olisi todellinen, kustannustehokas tilaus.
Kun viisi miljoonainen kansa yrittää kopioida suurvaltojen strategioita ja doktriineja lähtemällä mukaan kriisinhallintaan ja sitäkin kovempiin yhdistettyihin operaatioihin kolmen puolustushaaran voimin niin eihän siihen riitä 2.2 miljardin euron puolustusbudjetti. Se tietää kotimaan puolustuksen ja harjoitustoiminnan edelleen näivettämistä. Sitoutuminen kaukaisiin sotiin tarjoaa myös hyvät mahdollisuudet juuttua yhä syvemmälle sodan suohon. Voi myös kysyä mistä löytyvät kuluvana vuonna 25.000 reserviläisen kouluttajat satojen puolustusvoimien palkatun henkilön palvellessa ulkomaantehtävissä tai niiden tukipalveluissa. Meille omaksuttu natolainen suunnitteluprosessi, kansallista suunnitteluprosessiamme raskaampi operatiivinen suunnitteluprosessi FINGOP sitoo yhä enemmän henkilöstöä esikuntatehtäviin. Puolustushallinto on ajettu rahoituskriisiin.
Hallituksen kompromissipäätös NRF-joukkojen toiminnasta on tässä tilanteessa perusteltu. Eräillä tahoilla näyttää olevan kuitenkin huoli siitä, että suunnitelmat Hornet-osaston ja laivasto-osaton lähettämiseksi Naton 5. artiklan tehtäviin eivät ehkä toteudu laaditun suunnitelman mukaisesti 2010-luvun alkupuolella. Nyt saattaisi kuitenkin olla sopiva vaihe tarkkailla tilanteen kehittymistä unohtamatta kansallisen puolustuksemme pohjoiselle ulottuvuudelle tarjoamaa vakautta, tasapainottavaa tukea Euroopan ja kansainvälisessä turvallisuuspolitiikassa YK:n, EU:n ja natolaisen rauhankumppanuuden rauhanturvaamisessa ja sotilas-siviilikriisinhallinnassa. Ruotsi hätäjarrutti NRF-asiassa ja me sujahdimme tyylikkäästi ohi ilmoituksinemme osallistua NRF-toimintaan.
Viimevuosien rajut puolustuspoliittiset ratkaisut on tehty puolustusvoimille annettujen, selontekojen varsin väljien raamien tarjoamassa poliittisessa suojeluksessa. Siinä ei kritiikille eikä keskustelulle ole annettu sijaa – kyllä vastaukset ovat vain kelvanneet. Tiukka tarkoitushakuinen ohjaus ja suunnitteluraami ovat määritelleet tutkimusten ja ratkaisujen lopputuloksen. Päämääränä ja ohjaavana ajatuksena on ollut ulkomaantoimintojen kyvyn voimakas lisääminen, tosin kansallisen puolustuksen kustannuksella. Kun kansallinen puolustuksen suosio ei ole koko poliittista kenttää kattavaa, niin sitten humanitaariset ja länsimaisten demokratia-arvojen vienti-interventiot ovat innostaneet jopa perinteisiä sodan vastustajiakin. Mediasta syntyvän mielikuvan mukaan lakiasäätävät konsulimme ovat olleet tosiasioiden edessä toistaessaan puolustushallinnon liturgiaa kansainvälisestä vastuusta ja solidaarisuudesta sekä vastavuoroisuudesta. Sen sanotaan jopa korvaavan ja tukevan alas ajettua kotimaan puolustusta.
Natomaiden entisten puolustusvoimien komentajien työryhmä on äskettäin suositellut Naton uudistamista ja pehmeämpiä strategioita sotilas-siviilikriisinhallinnan keinoja soveltaen. Olemmeko jälkijunassa ulkomaantoimintoihin rakennettuine kolmen puolustushaaran kriisinhallintajoukkoinemme, -kalustoinemme ja yskivine helikopteriprojekteinemme..
Kenraalikunnan taholta kerrottiin jokin aika sitten, että ulkomaan tehtävissä olevan joukon varustus on uusittava 2-3 vuoden välein, kun taas kotimaan valmius ja harjoitustoiminnassa vaihtoväli on jopa 20 vuotta. Näin ollen esimerkiksi EU:n taisteluosasto tai Kosovon suomalainen rauhanturvajoukko kuluttavat ainakin kymmenen vastaavan kokoisen kotimaanjoukon voimavarat. Lisänä päivystysvelvoitteiden valmiuksien ja lisääntyvien ulkoistamisien aiheuttamat ulkomaisten palvelujen tuottajien kustannukset.
Hornet-osaston valmistelut kriisinhallintaan ovat kiihtyneet. Ilmavoimien uudelleen herätetyt toiveet suuresta, globaaliin toimintaan tarkoitetuista kuljetus- ja ilmatankkauskoneista päätyi C-17-koneen 100 lentotunnin ostamiseen 25 vuodeksi 15 maan yhteisprojektissa. Lento-osaston itsenäinen logistiikka, moninkertaiset lentotunnit ja satoihin nouseva koulutettu, sertifioitu ja nimetty henkilöstö aiheuttavat kertaluokkaa suuremmat kustannukset verrattuna kotimaan tai lähialueiden harjoitustoimintaan. Hornettien hankkeilla olevat ilmasta-maahan ohjukset syövät koneiden kotimaan puolustuksen hävittäjätorjuntaa, joka on ilmavoimiemme oman maan kustannustehokkainta suojaa. Muutama vuosi sitten näitä hankkeita ajamaan nimitettiin pääesikunnan valmiuspäälliköksi kesällä ilmavoimien komentajaksi siirtyvä ilmavoimien kenraali. Monien asiantuntijoiden kritisoima helikopterihankinta puolestaan sitoo myös aimo siivun maavoimien vähenevistä voimavaroista.
Viimeisimmät alushankinnat ja hankkeet tähtäävät kaukaisten merien toimintaan nato-väritystä myöten. Peruskorjatut miinalaivat on rakennettu pitkäaikaiseen toimintaan esimerkiksi Välimerelle tai jopa Suezin itäpuolelle. Uudet Italiasta valmistuvat miinasodankäynnin monitoimialukset huippuluokan miinasodankäynnin välineineen rakennetaan suolaisten merien vaatimusten mukaisesti. Samaan alukseen sijoitetaan useita eri järjestelmiä. Niiden ohjaava suunnitteluperuste on ollut toiminta Itämeren ulkopuolella.
Jo parisen vuotta sitten Rannikonpuolustaja-lehdessä tuotiin selkeästi esille tykkiveneiden korvaajaksi suunnitellut hankkeet. Viimeisin rahareikä ovatkin fregatit. Niitä pitäisi saada koska muillakin Euroopan suurilla, Saksalla ja Tanskallakin on ja Ruotsillakin suunnitteilla. Saksalaisen version karkea hinta-arvio olisi ehkä 150 milj. euron luokkaa. Koska kotimaan puolustuksen näkökohtia pitää aina korostaa, niin fregattien kerrotaan soveltuvan meidän saaristotaisteluihin mutta samalla myös valtameritoimintaan!? On ilmeistä, että juuri tämän projektin vauhdittamiseksi pääesikunnan valmiuspäälliköksi, amiraalin vakanssille nimitettiin laivastoupseeri.
Meriliikenteen suojaamisessa kriisiaikana ja terrorismin vastaisessa sodassakin eri suorituskykyjen hajauttaminen pienempiin, nopeampiin ja joustavampiin, erikoistuneisiin yksiköihin olisi varmasti kustannustehokkaampaa, monikäyttöisempää ja taistelunkestävämpää. Meidän terrorismin torjunnan ja meriliikenteemme suojaamisen selkeä painopisteen voisi olettaa olevan Suomenlahden ja pohjoisen Itämeren alueilla. Sieltä löytyvät myös merivalvonnan, mereltä suuntautuvien alueloukkausten ja mahdollisten uusien uhkien torjunnan lisäksi terrorismin vastaisen sodan euro-atlanttisen yhteistyön meille kohtuudella kuuluvat vastuut. Meriliikenteemme suojaamisen painopiste on myös Suomenlahdella ja pohjoisella Itämerellä. Siitä etelään Itämeri on käytännössä EU:n ja Naton sisämeri. Kun Merivoimiemme voimavarat suunnataan kauas rannikoiltamme niin se asettaa paineita maavoimille sitoa yhä enemmän niukkenevia voimavaroja rannikon kohteiden ja satamien puolustukseen. Rannikkotykistöaselajin rannikkojoukoilla ja -tykistöllä olisi todellinen, kustannustehokas tilaus.
Kun viisi miljoonainen kansa yrittää kopioida suurvaltojen strategioita ja doktriineja lähtemällä mukaan kriisinhallintaan ja sitäkin kovempiin yhdistettyihin operaatioihin kolmen puolustushaaran voimin niin eihän siihen riitä 2.2 miljardin euron puolustusbudjetti. Se tietää kotimaan puolustuksen ja harjoitustoiminnan edelleen näivettämistä. Sitoutuminen kaukaisiin sotiin tarjoaa myös hyvät mahdollisuudet juuttua yhä syvemmälle sodan suohon. Voi myös kysyä mistä löytyvät kuluvana vuonna 25.000 reserviläisen kouluttajat satojen puolustusvoimien palkatun henkilön palvellessa ulkomaantehtävissä tai niiden tukipalveluissa. Meille omaksuttu natolainen suunnitteluprosessi, kansallista suunnitteluprosessiamme raskaampi operatiivinen suunnitteluprosessi FINGOP sitoo yhä enemmän henkilöstöä esikuntatehtäviin. Puolustushallinto on ajettu rahoituskriisiin.
Hallituksen kompromissipäätös NRF-joukkojen toiminnasta on tässä tilanteessa perusteltu. Eräillä tahoilla näyttää olevan kuitenkin huoli siitä, että suunnitelmat Hornet-osaston ja laivasto-osaton lähettämiseksi Naton 5. artiklan tehtäviin eivät ehkä toteudu laaditun suunnitelman mukaisesti 2010-luvun alkupuolella. Nyt saattaisi kuitenkin olla sopiva vaihe tarkkailla tilanteen kehittymistä unohtamatta kansallisen puolustuksemme pohjoiselle ulottuvuudelle tarjoamaa vakautta, tasapainottavaa tukea Euroopan ja kansainvälisessä turvallisuuspolitiikassa YK:n, EU:n ja natolaisen rauhankumppanuuden rauhanturvaamisessa ja sotilas-siviilikriisinhallinnassa. Ruotsi hätäjarrutti NRF-asiassa ja me sujahdimme tyylikkäästi ohi ilmoituksinemme osallistua NRF-toimintaan.
Viimevuosien rajut puolustuspoliittiset ratkaisut on tehty puolustusvoimille annettujen, selontekojen varsin väljien raamien tarjoamassa poliittisessa suojeluksessa. Siinä ei kritiikille eikä keskustelulle ole annettu sijaa – kyllä vastaukset ovat vain kelvanneet. Tiukka tarkoitushakuinen ohjaus ja suunnitteluraami ovat määritelleet tutkimusten ja ratkaisujen lopputuloksen. Päämääränä ja ohjaavana ajatuksena on ollut ulkomaantoimintojen kyvyn voimakas lisääminen, tosin kansallisen puolustuksen kustannuksella. Kun kansallinen puolustuksen suosio ei ole koko poliittista kenttää kattavaa, niin sitten humanitaariset ja länsimaisten demokratia-arvojen vienti-interventiot ovat innostaneet jopa perinteisiä sodan vastustajiakin. Mediasta syntyvän mielikuvan mukaan lakiasäätävät konsulimme ovat olleet tosiasioiden edessä toistaessaan puolustushallinnon liturgiaa kansainvälisestä vastuusta ja solidaarisuudesta sekä vastavuoroisuudesta. Sen sanotaan jopa korvaavan ja tukevan alas ajettua kotimaan puolustusta.
Natomaiden entisten puolustusvoimien komentajien työryhmä on äskettäin suositellut Naton uudistamista ja pehmeämpiä strategioita sotilas-siviilikriisinhallinnan keinoja soveltaen. Olemmeko jälkijunassa ulkomaantoimintoihin rakennettuine kolmen puolustushaaran kriisinhallintajoukkoinemme, -kalustoinemme ja yskivine helikopteriprojekteinemme..
Tunnisteet: puolustusselonteko, ulkomaantehtävät
