maanantaina, huhtikuuta 19, 2010
Puhe 6.12.2009 Naantalin kylpylässä
Kunnioitetut sotiemme veteraanit, arvoisat jälleenrakentajasukupolven edustajat, hyvät kuulijat!
Suomen itsenäistyi 92 vuotta sitten joulukuun 6. päivänä 1917. Tänään siniristiliput liehuvat vapaan, itsenäisen Suomen lipputangoissa julistaen itsenäisyystahtoamme ja kunnioitustamme menneiden sukupolvien työlle ja uhrauksille. - Itsenäisyys julistus annettiin keskellä I MS:n dramaattisimpia käänteitä. Venäjällä oli puhjennut vuoden sisään toinen vallankumous, joka tuli irrottamaan maan sodasta ja mullistamaan sen poliittisen rakenteen. Maailmansota ja Venäjän sisäinen kehitys antoivat Suomelle merkin toteuttaa haave, joka oli saanut alkunsa vuosisatoja aikaisemmin, silloin kun suomalaisuuden tunne, suomen kieli ja ajatus isänmaasta olivat saaneet alkunsa kalevalaisessa kulttuuriympäristössä. Tänä vuonna on vietetty monin tavoin 200 vuotta sitten Porvoon valtiopäivistä alkanutta suomalaisen autonomian ja Suomen valtion ja valtiorakenteen syntymistä. Suomalaisen kansallishengen ja isänmaanrakkauden rakentajia olivat kirjallisuuden, kuvataiteen, musiikin ja urheilun kansalliset sankarimme, jotka joskus lakia uhmaten julistivat heräävän kansakunnan itsenäisyyden kaipuuta.
Koko itsenäisyytemme ajan kansalaisten turvallisuuden ja elinmahdollisuuksien kulmakivenä on pidetty valtiollista itsenäisyyttä. Sitä osoittavat pyrkimyksemme omaehtoiseen kehitykseen ja yhteiskuntaelämään osallistumalla aktiivisesti kansainvälisen yhteisön monenkeskiseen työhön, itsenäistymisen jälkeen kansainliiton ja II MS:n jälkeen YK:n jäsenenä maailmanrauhan ylläpitämiseksi ja lujittamiseksi. Yritimme itsenäisyytemme alkuvuosikymmeninä löytää tukea pyrkimyksillemme lähiympäristöstämme, milloin pohjoismaisesta, balttilaisesta tai saksalaisesta suuntauksesta. Yritykset eivät tuottaneet tulosta. Venäjä ja 70v kestänyt Neuvostovenäjä ovat olleet Suomen kohtalon kysymyksiä. Suurvaltojen välisten suhteiden barometri on heijastunut meidän turvallisuuspolitiikkamme asemointiin.
Itsenäisyytemme alkuvaiheita leimasi edelleenkin tunteita ja keskustelua herättävä Vapaussota, joka kääntyi murheelliseksi kansalaissodaksi. Koska oli kysymys Venäjästä irtautumisesta oli Saksa sen sotivana vastapuolena valmis tarjoamaan apuaan - eikä niitä juuri muita ollutkaan. Saksassa koulutuksensa saaneet jääkärit olivat runkona Mannerheimin johtamalle hallituksen armeijalle. Valkoinen armeija karkotti maasta venäläiset joukot mutta samalla ajauduttiin kansalaissotaan. Itsenäisyyskamppailumme oli monien muiden maiden tapaan raskas ja suunnattomia uhreja vaativa. Sodan jälkeen autonomian aikana kehittynyt valtiorakenne takasi kohtuullisen nopean talouden toipumisen. Henkinen ja poliittinen toipuminen sen sijaan oli ja on aina paljon vaikeampi kysymys. Vapaussota ja siihen liittynyt kansalaissota leimasivat itsenäisyyden ja isänmaallisuuden pitkäksi aikaa porvarillisella leimalla.
I MS jätti ratkaisematta monia kysymyksiä Euroopassa. Erityisesti Saksan ja Itävalta-Unkarin tappio piirsi Euroopan kartan uuteen uskoon kylväen hävinneiden ja alistettujen puolelle katkeruutta ja etnisiä jännitteitä. Mannerheim näki puolustusneuvoston puheenjohtajana tulevan sodan vaarat jo vuosia ennen II MS:n puhkeamista. 30-luvun alussa hän teki paljon työtä maanpuolustuksen kehittämiseksi ja kansan yhdistämiseksi. Kansalaissodan aiheuttaman kansan jakautumisen ja haavojen sanotaan parantuneen vasta yhteisen vaaran, 70 vuotta sitten 30.11. 1939 alkaneen talvisodan edessä. Suomen valtiojohto ei ollut valmistautunut sotaan huolimatta Mannerheimin varoituksista ja aloitteista. Maassa ei ollut poliittista tahtoa kohentaa puolustusvalmiutta. Varustamisohjelmat olivat täysin kesken talvisodan alettua. Onneksi laajat kansalaispiirit mm. Suojeluskunnat ja Lotta Svärd olivat valmistautuneet jo vuosia pahimman varalta. Talvisodan ihmeen perusta oli rakentunut 20 - 30-luvun itsenäisen Suomen omaehtoisen rakentamisen myötä mutta myös kasarmeilla, missä yleinen asevelvollisuus saattoi yhteen eri yhteiskuntaluokat.
Kolme sotaamme, talvi-, jatko-, ja Lapin sota raskaine uhrauksineen sinetöivät oikeutemme itsenäisyyteen. Sodat osoittivat kykymme, tosin raskain uhrauksin, pitää kiinni saavuttamastamme itsenäisyydestä. Huolimatta murheellisista alueluovutuksista ja raskaista sotakorvauksista veteraani ja jälleenrakentajasukupolvi jälleenrakensi maan, osoitti sitkeytensä seistä omilla jaloillamme ja loi perustan tämän päivän hyvinvoinnillemme.
Sodan aikana maanpuolustustahtoa ja uskoa omaan asiaamme kuvaa hyvin rintamilta lähetetyt kirjeet kotiin. Niissä suurin huoli oli perheen ja kotirintaman turvallisuus ja toimeentulo. Valettiin uskoa kotirintamalle samalla kun kerrottiin rintamalla pärjättävän kyllä hyvin. Kotirintamalla naisten ja koululaisten uupumaton työ vapautti miehiä rintamalle. Eläkeläiset palasivat työelämään. Lotat olivat korvaamaton apu rintamajoukoissa, ilmavalvonnassa, muonituksessa, sotasairaaloissa aina joukkosidontapaikkoja ja kaatuneiden huoltoa myöten.
Mannerheim oli johtanut ylipäällikkönä Suomen armeijaa itsenäisyytemme syntyvaiheissa ja häneen luotettiin myös viime sotien ylipäällikkönä ja sodan jälkeen presidenttinä.
Itsenäisyys ei ollut sotien jälkeen itsestään selvyys. Baltian maat liitettiin NL:oon jo toisen maailmansodan alkuvaiheissa. Monet keskieurooppalaiset valtiot menettivät itsenäisyytensä sodan jälkeen lähes 50 vuodeksi. Rauhatonta oli meilläkin. Puhutaan vaaran vuosista. Pahimmalta kuitenkin vältyttiin.
Kylmä sota alkoi 50-luvulla Berliinin kriisistä, Naton ja Varsovanliiton vastakkainasettelusta ja ydinaseilla uhkailemisesta. Kylmä sota varjosti veteraanisukupolven Suomen jälleen rakentamisen uurastusta. Tuon vaiheen Suomi tasapainotteli menestyksellä saavuttaen puolueettomuudellaan ja aktiivisella ulkopolitiikallaan kansainvälistä tunnustusta. Euroopan turvallisuus ja yhteistyökokouksen, etykin myöhemmin etyj:n tulokset ja toimintamme YK:n jäsenenä sekä rauhanturvaajana kaukaisilla kriisialueilla ovat todisteena siitä. Suomi integroitui vähitellen eurooppalaisen talouteen.
Kylmän sodan ajan tutkimukset, elämänkerrat ja historiateokset antavat kuvan siitä, että ns. kylmän sodan vuosikymmenet olivat myös poliittista taistelua itsenäisyytemme puolesta. Poliittinen painostus ja suursodan uhka olivat aina läsnä. Tuohon aikaan pyrkimyksemme pysyä erossa suurvaltojen ristiriidoista oli menestyksekästä puolueettomuuspolitiikkaa. PV:n entinen komentaja kenr Lauri Sutela, sotaveteraaniveteraani, kuvaa elämäänsä käsittelevässä kirjassa erinomaisella tavalla kulissien takaisiakin ponnisteluja. Hän oli sodan jälkeen ensimmäinen komentaja, joka nautti ylimmän poliittisen johtomme arvostusta ja aloitti päättäjiemme säännöllisen informoinnin PV:n tilasta ja turvallisuustilanteestamme.
Vielä 70-luvulta muistan, kun itsenäisyyspuheissa mainittiin Leninin antaneen Suomelle itsenäisyyden. Veteraanit ja pääosa kansaakin ymmärsi virallisen ulkopolitiikkamme sanoman, mutta eivät hyväksyneet ollenkaan sitä, että itsenäisyys annettiin meille. He ajattelivat kuten kenraali Adolf Ehrnroothkin asian ilmaisi eräässä puheessaan 80-luvulla: ”sitä ei meille annettu, vaan suomalaiset ottivat sen pätevien johtajiensa johdolla”. Tätä itsenäisyyttä on taipumaton Suomen kansa arvostanut, varjellut ja puolustanut demokraattisesti valittujen johtajiensa johdolla.
Kylmä sota päättyi Berliinin muurin kaatumiseen ja NL:n romahtamiseen 80-luvun lopulla. Euroopan poliittinen kartta muotoiltiin uudelleen runsaassa vuosikymmenessä. Liittymällä EU:n jäseneksi 1995 Suomi sitoutui poliittisesti ja taloudellisesti eurooppalaiseen turvallisuusjärjestelmään, rauhanliikkeeseen, jonka perustavana tarkoituksena oli ja on edelleen rauhan säilyttäminen entisten sotijoiden välillä.
Maatamme mahdollisesti kohtaavat uhat eivät tänään ole konkreettisesti vain rajoillamme. Uhkat ovat tulleet kansainvälistyvän talouden ja poliittisen kehityksen myötä maailmanlaajuisiksi. Kaukana Lähi-, tai Kaukoidässä, Afrikassa tai oman mantereemme äärilaidoilla syntyneet kriisit halutaan ratkaista jo niiden syntysijoilla. Maamme aluetta uhkaavat terrorismi, kansainvälinen rikollisuus ihmisten ja huumeiden salakuljettajineen ovat uhkia tässä ja nyt. Olemme sitoutuneet EU:n kriisinhallintaan ja vuodesta 1995 olemme osallistuneet myös yhteistyöhön natolaisessa kriisinhallinnassa niin sanotun rauhankumppanuuden puitteissa, joka muistuttaa jo Naton täysjäsenyyttä. Rauhanturvaaminenkin on muuttunut sodanluonteiseksi kriisinhallinnaksi Afganistanissa ja Tshadissa Afrikassa.
Hyvät kuulijat,
Olemme mukana maailmanlaajuisessa yhteiskuntien ja maailmantalouden muutoksessa. Itsenäisyytemme sisältöä ja yhteiskuntamme rakenteita koetellaan. Yrityksemme toimivat maailmanlaajuisesti ja sotilaamme turvaavat rauhaa tuhansien kilometrien päässä. Näin me annamme panoksemme eurooppalaiselle ja maailmanlaajuiselle turvallisuuden ja talouden rakentamiselle. Kaukana kotoakin sotilaidemme toimintaa leimaavat kansamme perinteet, historia ja suomalaiselle identiteetille ominainen ihmis- ja lähimmäiskäsitys ja sitkeys.
Arvoisat veteraanit, hyvät kuulijat,
Meidän sotaa kokemattomien panos Suomen eteen on ollut ja on edelleenkin halumme tehdä työtä hyvinvointimme eteen, puolustaa vapauttamme ja pohjoismaista demokratiaamme yhteisessä Euroopassa ja maapalloistuvassa kansainvälisessä yhteisössä. Sosiaalinen oikeudenmukaisuus, työteliäisyys, yrittäjyys, sivistystahto, koulutus ja yksituumaisuus kansalaisten hyvinvoinnin rakentamisessa ovat ominaisuuksia, joilla Suomi ja suomalaiset menestyvät tulevaisuudessakin maailman taloudellisilla ja poliittisilla kilpakentillä. Veteraanisukupolven esimerkki ja perintö olkoon ohjaamassa myös tulevien sukupolvien työtä itsenäisessä Suomessa.
Luokoon tänä iltana ikkunalaudoille sytytettävien kynttilöiden valo uskoa itsenäisen Suomen tulevaisuuteen samalla kunnioittaen menneiden sukupolvien uhrauksia. Näillä sanoilla toivotan teille kaikille hyvää itsenäisyyspäivää ja Joulun odotusta.
Suomen itsenäistyi 92 vuotta sitten joulukuun 6. päivänä 1917. Tänään siniristiliput liehuvat vapaan, itsenäisen Suomen lipputangoissa julistaen itsenäisyystahtoamme ja kunnioitustamme menneiden sukupolvien työlle ja uhrauksille. - Itsenäisyys julistus annettiin keskellä I MS:n dramaattisimpia käänteitä. Venäjällä oli puhjennut vuoden sisään toinen vallankumous, joka tuli irrottamaan maan sodasta ja mullistamaan sen poliittisen rakenteen. Maailmansota ja Venäjän sisäinen kehitys antoivat Suomelle merkin toteuttaa haave, joka oli saanut alkunsa vuosisatoja aikaisemmin, silloin kun suomalaisuuden tunne, suomen kieli ja ajatus isänmaasta olivat saaneet alkunsa kalevalaisessa kulttuuriympäristössä. Tänä vuonna on vietetty monin tavoin 200 vuotta sitten Porvoon valtiopäivistä alkanutta suomalaisen autonomian ja Suomen valtion ja valtiorakenteen syntymistä. Suomalaisen kansallishengen ja isänmaanrakkauden rakentajia olivat kirjallisuuden, kuvataiteen, musiikin ja urheilun kansalliset sankarimme, jotka joskus lakia uhmaten julistivat heräävän kansakunnan itsenäisyyden kaipuuta.
Koko itsenäisyytemme ajan kansalaisten turvallisuuden ja elinmahdollisuuksien kulmakivenä on pidetty valtiollista itsenäisyyttä. Sitä osoittavat pyrkimyksemme omaehtoiseen kehitykseen ja yhteiskuntaelämään osallistumalla aktiivisesti kansainvälisen yhteisön monenkeskiseen työhön, itsenäistymisen jälkeen kansainliiton ja II MS:n jälkeen YK:n jäsenenä maailmanrauhan ylläpitämiseksi ja lujittamiseksi. Yritimme itsenäisyytemme alkuvuosikymmeninä löytää tukea pyrkimyksillemme lähiympäristöstämme, milloin pohjoismaisesta, balttilaisesta tai saksalaisesta suuntauksesta. Yritykset eivät tuottaneet tulosta. Venäjä ja 70v kestänyt Neuvostovenäjä ovat olleet Suomen kohtalon kysymyksiä. Suurvaltojen välisten suhteiden barometri on heijastunut meidän turvallisuuspolitiikkamme asemointiin.
Itsenäisyytemme alkuvaiheita leimasi edelleenkin tunteita ja keskustelua herättävä Vapaussota, joka kääntyi murheelliseksi kansalaissodaksi. Koska oli kysymys Venäjästä irtautumisesta oli Saksa sen sotivana vastapuolena valmis tarjoamaan apuaan - eikä niitä juuri muita ollutkaan. Saksassa koulutuksensa saaneet jääkärit olivat runkona Mannerheimin johtamalle hallituksen armeijalle. Valkoinen armeija karkotti maasta venäläiset joukot mutta samalla ajauduttiin kansalaissotaan. Itsenäisyyskamppailumme oli monien muiden maiden tapaan raskas ja suunnattomia uhreja vaativa. Sodan jälkeen autonomian aikana kehittynyt valtiorakenne takasi kohtuullisen nopean talouden toipumisen. Henkinen ja poliittinen toipuminen sen sijaan oli ja on aina paljon vaikeampi kysymys. Vapaussota ja siihen liittynyt kansalaissota leimasivat itsenäisyyden ja isänmaallisuuden pitkäksi aikaa porvarillisella leimalla.
I MS jätti ratkaisematta monia kysymyksiä Euroopassa. Erityisesti Saksan ja Itävalta-Unkarin tappio piirsi Euroopan kartan uuteen uskoon kylväen hävinneiden ja alistettujen puolelle katkeruutta ja etnisiä jännitteitä. Mannerheim näki puolustusneuvoston puheenjohtajana tulevan sodan vaarat jo vuosia ennen II MS:n puhkeamista. 30-luvun alussa hän teki paljon työtä maanpuolustuksen kehittämiseksi ja kansan yhdistämiseksi. Kansalaissodan aiheuttaman kansan jakautumisen ja haavojen sanotaan parantuneen vasta yhteisen vaaran, 70 vuotta sitten 30.11. 1939 alkaneen talvisodan edessä. Suomen valtiojohto ei ollut valmistautunut sotaan huolimatta Mannerheimin varoituksista ja aloitteista. Maassa ei ollut poliittista tahtoa kohentaa puolustusvalmiutta. Varustamisohjelmat olivat täysin kesken talvisodan alettua. Onneksi laajat kansalaispiirit mm. Suojeluskunnat ja Lotta Svärd olivat valmistautuneet jo vuosia pahimman varalta. Talvisodan ihmeen perusta oli rakentunut 20 - 30-luvun itsenäisen Suomen omaehtoisen rakentamisen myötä mutta myös kasarmeilla, missä yleinen asevelvollisuus saattoi yhteen eri yhteiskuntaluokat.
Kolme sotaamme, talvi-, jatko-, ja Lapin sota raskaine uhrauksineen sinetöivät oikeutemme itsenäisyyteen. Sodat osoittivat kykymme, tosin raskain uhrauksin, pitää kiinni saavuttamastamme itsenäisyydestä. Huolimatta murheellisista alueluovutuksista ja raskaista sotakorvauksista veteraani ja jälleenrakentajasukupolvi jälleenrakensi maan, osoitti sitkeytensä seistä omilla jaloillamme ja loi perustan tämän päivän hyvinvoinnillemme.
Sodan aikana maanpuolustustahtoa ja uskoa omaan asiaamme kuvaa hyvin rintamilta lähetetyt kirjeet kotiin. Niissä suurin huoli oli perheen ja kotirintaman turvallisuus ja toimeentulo. Valettiin uskoa kotirintamalle samalla kun kerrottiin rintamalla pärjättävän kyllä hyvin. Kotirintamalla naisten ja koululaisten uupumaton työ vapautti miehiä rintamalle. Eläkeläiset palasivat työelämään. Lotat olivat korvaamaton apu rintamajoukoissa, ilmavalvonnassa, muonituksessa, sotasairaaloissa aina joukkosidontapaikkoja ja kaatuneiden huoltoa myöten.
Mannerheim oli johtanut ylipäällikkönä Suomen armeijaa itsenäisyytemme syntyvaiheissa ja häneen luotettiin myös viime sotien ylipäällikkönä ja sodan jälkeen presidenttinä.
Itsenäisyys ei ollut sotien jälkeen itsestään selvyys. Baltian maat liitettiin NL:oon jo toisen maailmansodan alkuvaiheissa. Monet keskieurooppalaiset valtiot menettivät itsenäisyytensä sodan jälkeen lähes 50 vuodeksi. Rauhatonta oli meilläkin. Puhutaan vaaran vuosista. Pahimmalta kuitenkin vältyttiin.
Kylmä sota alkoi 50-luvulla Berliinin kriisistä, Naton ja Varsovanliiton vastakkainasettelusta ja ydinaseilla uhkailemisesta. Kylmä sota varjosti veteraanisukupolven Suomen jälleen rakentamisen uurastusta. Tuon vaiheen Suomi tasapainotteli menestyksellä saavuttaen puolueettomuudellaan ja aktiivisella ulkopolitiikallaan kansainvälistä tunnustusta. Euroopan turvallisuus ja yhteistyökokouksen, etykin myöhemmin etyj:n tulokset ja toimintamme YK:n jäsenenä sekä rauhanturvaajana kaukaisilla kriisialueilla ovat todisteena siitä. Suomi integroitui vähitellen eurooppalaisen talouteen.
Kylmän sodan ajan tutkimukset, elämänkerrat ja historiateokset antavat kuvan siitä, että ns. kylmän sodan vuosikymmenet olivat myös poliittista taistelua itsenäisyytemme puolesta. Poliittinen painostus ja suursodan uhka olivat aina läsnä. Tuohon aikaan pyrkimyksemme pysyä erossa suurvaltojen ristiriidoista oli menestyksekästä puolueettomuuspolitiikkaa. PV:n entinen komentaja kenr Lauri Sutela, sotaveteraaniveteraani, kuvaa elämäänsä käsittelevässä kirjassa erinomaisella tavalla kulissien takaisiakin ponnisteluja. Hän oli sodan jälkeen ensimmäinen komentaja, joka nautti ylimmän poliittisen johtomme arvostusta ja aloitti päättäjiemme säännöllisen informoinnin PV:n tilasta ja turvallisuustilanteestamme.
Vielä 70-luvulta muistan, kun itsenäisyyspuheissa mainittiin Leninin antaneen Suomelle itsenäisyyden. Veteraanit ja pääosa kansaakin ymmärsi virallisen ulkopolitiikkamme sanoman, mutta eivät hyväksyneet ollenkaan sitä, että itsenäisyys annettiin meille. He ajattelivat kuten kenraali Adolf Ehrnroothkin asian ilmaisi eräässä puheessaan 80-luvulla: ”sitä ei meille annettu, vaan suomalaiset ottivat sen pätevien johtajiensa johdolla”. Tätä itsenäisyyttä on taipumaton Suomen kansa arvostanut, varjellut ja puolustanut demokraattisesti valittujen johtajiensa johdolla.
Kylmä sota päättyi Berliinin muurin kaatumiseen ja NL:n romahtamiseen 80-luvun lopulla. Euroopan poliittinen kartta muotoiltiin uudelleen runsaassa vuosikymmenessä. Liittymällä EU:n jäseneksi 1995 Suomi sitoutui poliittisesti ja taloudellisesti eurooppalaiseen turvallisuusjärjestelmään, rauhanliikkeeseen, jonka perustavana tarkoituksena oli ja on edelleen rauhan säilyttäminen entisten sotijoiden välillä.
Maatamme mahdollisesti kohtaavat uhat eivät tänään ole konkreettisesti vain rajoillamme. Uhkat ovat tulleet kansainvälistyvän talouden ja poliittisen kehityksen myötä maailmanlaajuisiksi. Kaukana Lähi-, tai Kaukoidässä, Afrikassa tai oman mantereemme äärilaidoilla syntyneet kriisit halutaan ratkaista jo niiden syntysijoilla. Maamme aluetta uhkaavat terrorismi, kansainvälinen rikollisuus ihmisten ja huumeiden salakuljettajineen ovat uhkia tässä ja nyt. Olemme sitoutuneet EU:n kriisinhallintaan ja vuodesta 1995 olemme osallistuneet myös yhteistyöhön natolaisessa kriisinhallinnassa niin sanotun rauhankumppanuuden puitteissa, joka muistuttaa jo Naton täysjäsenyyttä. Rauhanturvaaminenkin on muuttunut sodanluonteiseksi kriisinhallinnaksi Afganistanissa ja Tshadissa Afrikassa.
Hyvät kuulijat,
Olemme mukana maailmanlaajuisessa yhteiskuntien ja maailmantalouden muutoksessa. Itsenäisyytemme sisältöä ja yhteiskuntamme rakenteita koetellaan. Yrityksemme toimivat maailmanlaajuisesti ja sotilaamme turvaavat rauhaa tuhansien kilometrien päässä. Näin me annamme panoksemme eurooppalaiselle ja maailmanlaajuiselle turvallisuuden ja talouden rakentamiselle. Kaukana kotoakin sotilaidemme toimintaa leimaavat kansamme perinteet, historia ja suomalaiselle identiteetille ominainen ihmis- ja lähimmäiskäsitys ja sitkeys.
Arvoisat veteraanit, hyvät kuulijat,
Meidän sotaa kokemattomien panos Suomen eteen on ollut ja on edelleenkin halumme tehdä työtä hyvinvointimme eteen, puolustaa vapauttamme ja pohjoismaista demokratiaamme yhteisessä Euroopassa ja maapalloistuvassa kansainvälisessä yhteisössä. Sosiaalinen oikeudenmukaisuus, työteliäisyys, yrittäjyys, sivistystahto, koulutus ja yksituumaisuus kansalaisten hyvinvoinnin rakentamisessa ovat ominaisuuksia, joilla Suomi ja suomalaiset menestyvät tulevaisuudessakin maailman taloudellisilla ja poliittisilla kilpakentillä. Veteraanisukupolven esimerkki ja perintö olkoon ohjaamassa myös tulevien sukupolvien työtä itsenäisessä Suomessa.
Luokoon tänä iltana ikkunalaudoille sytytettävien kynttilöiden valo uskoa itsenäisen Suomen tulevaisuuteen samalla kunnioittaen menneiden sukupolvien uhrauksia. Näillä sanoilla toivotan teille kaikille hyvää itsenäisyyspäivää ja Joulun odotusta.
Tunnisteet: Itsenäisyyspäivä
# posted by Seppo Ruohonen @ 10:42 ap. 
